Lauantaina paasinkin kotkeilemaan yhta kaunokaista, perheeni kokoelma mallistosta. Honda 90 kaunis ja yhta ruma samaan aikaan. Dylan naytti niksit miten harveli pelaa ja sitten vaa hondan selkaan ja menoksi. Traford sanoo etta honda 90 pyorat on parhaimpia, mita maa paallaan kantaa. Niita on helppo kunnostaa ja ne kulkevat suhtkoht vauhdikkaasti ja tasaisesti. Tasaisuudesta en loytanyt mitaan merkkia ensi kosketuksella, mutta kylla se siita lahti.
Aivan luokattoman ajon jalkeen, ehdotin Dylanille, etta mennaan joelle ja tehdaan hyppyri suksille. Dylan ei ihan lammennyt heti talle ajatukselle, koska aksenttini varmaan sai sen kuulostamaan itsemurha yritykselta. Hyppyrin rakentaminen oli hauskaa, mukavassa kevaisessa auringon paisteessa tuli jopa ihan luvalla sanoen lammin... ensi kertaa lammin talla reissulla , johtuen auringosta.
Lopputulos oli tata:
Tata samaa kyytia jatkui myos himpunverran sunnuntaina, mutta Dylan ei oikein loytanyt sita hohtoa, mika minulla on itsensa telomiseen. Illaksi sitten mentiin Cristianseneille syomaan Paasiais ateria. Oli loistavaa lammasta. En ole niin hyvaa ruokaa syonnyt sitten kotiolojen. NAMM!! Jalkkaruksi oli viella juustokakkua mansikoiden kanssa, joka maistui myos hyvin. Illan saaliiksi saatiin myos yksi rikottu kunto pyora, joka tapahtui yhdessa Dylanin kanssa. Stonga ei kestanyt kyysaamista :(
Viikon tylsyyksita keskiviikkoon, jolloin otin itseani niskasta kiinni ja menin salille Conorin, Andyn ja Justinin kanssa. Nyt on paikat jummassa kuin mitkakin matkakin juu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti