Times Like These

Näin kauaksi piti tulla, että opin syömään kananmunia. Viimeisten 5kk aikana, on tapahtunut niin paljon ja niin nopeaan, että on jopa vaikea itse muistaa kaikkia bileitä, matkoja, elämyksiä ja ihmisiä. Nyt kaikki vilisee silmien edessä kuin elokuva, jota kelataan pikakelauksella edestakaisin. Erilaiset tuntemukset tästä paikasta sekoittavat mieltä ja on todella vaikea kuvitella, että on lähdössä pois täältä.
Itseasiassa, koko nuorisoyhteisö tulee hajoamaan muutamassa viikossa lopullisesti, kun kaikki grade 12 opiskelijat lähtevät uusiin seikkailuihin eripuolille Kanadaa ja maailmaa.

Kuluneen puolivuotisen aikana olen oppinut paljon Kanadalta, en pelkästään taitoja kuten hitsausta tai moottoripyörälläajoa, myös pieniä taitoja joilla pääsee loikkaamaan uudenlaiseen kultuuriin käsiksi ja nauttimaan siitä. Olen myös oppinut arvostamaan pieniä kohteliata taitoja, joita mummi ja äiti ovat jauhaneet koko elämäni ja nyt tuntuu, että kaikki tuo turhalta tuntunut työ on osoittanut käyttökelpoiseksi.


Kaupunkini Kitimat on ollut värikäs paikka asua, kulttuureja kymmenistä eripaikoista vain 9000 ihmisen populaatiossa on melkoista sekamelskaa, johon on helppo hypätä mukaan. Kaikilla on oma aksenttinsa ja oma menneisyytensä, joten et tunne olevasi ulkolainen, olet osa tätä sekamelskaa. Kaupunki itsessään on melko tylsäpaikka, lukuunottamatta maisemia.



On ollut myös ilo nauttia upesta luonosta. Vuoret ovat antaneet ilonaihetta moneen puuhaan ja meren läheisyys on tehnyt ilmastosta enemmän kuin mielenkiintoisen. Täällä sanotaankin: "if you don`t like the weather of British Columbia... wait 10 minutes" ;) Luonnosta tekee mielenkiintoisen niin ikään sen äärimmäisyys. Lumisateet ovat hurjia, talvet kylmiä kuin mitkä ja aurinko, joka on tosipaljon kuumempi kuin suomessa.



Gabelcar? Olen asunut paikassa nimeltä Gabelcar, se on lähiö Kitimatin ulkopuolella, jonne ajaa noin 10 minuuttia. Se on tehnyt elämästä hauskaa, mutta myös tuskaa. Hyviä puolia on ollut villinlännen villitykset, kuten moottorikelkkailu, dirbikeilla ajelu, kalastelu, uiminen luonnossa trekkailu ja lenkkeily. Kaikkeen tähän on ollut huikeat mahdollisuudet, joita olenkin käyttänyt ahkeraan ja nauttinut täysillä niistä. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että kaupunkiin on joskus vaikea päästä ja kaupungista on vaikea tulla pois. Olenkin käyttänyt sievoisen rahasumman paikallisen taksi yhtiön rahoittamiseen.

Host perheeni Gordon Hall, on ollut mahtavaa seuraa. Host iskä Traford, host äiti Heather, Host veli Dylan ja host siskot Annie ja Grace ovat toimineet loistavana sijaisperheenä, vaikka syövätkin tosivähän ja tosi harvoin. Varsinkin Traford on ollut loisto heppu. Hän on perheen ehdoton ilo. Hän kertoo vitsejä ja pitää yllä hyvää ilmapiiriä vaikka mikä olisi. Hän on myös pistänyt Dylanin ja minut tekemään tuntitolkulla töitä pihalla ja sisällä, mutta mahtavan organisoinnin ja motivoinnin avulla on tuntunut jopa viihdyttävältä tehdä töitä yhdessä.
Myös useat seikkailut ovat olleen loistavia ja iso kiitos kuulu hänelle.
En voi myöskään sivuutta host veljeäni Dylania, joka on auttanut minua tutustumaan koko paikkaan ja ollut myös apuna monessa puuhassa. Lukemattomat seikkailut eivät varmasti hevillä unohdu ja tulemme varmasti näkemään viellä jokin päivä.
Host siskot Any ja Grace ovat antaneet hienon väriläiskän niinikään tähän matkaan. Ja myöskin Host äiti Heather on ollut loistava tuttavuus, vaikka joskus hän tekeekin outoja päätöksiä. Hienoja tarinoita ja hyviä ohjeita elämänvarrelle.

Lopusta ajasta täällä taidan vain vaieta. Siitä kerrottakoon, jossain saunailloissa tai illanistujaisissa. Lentomatka on jo suunniteltu Philipin ja Emilian kanssa ja siitä tulee varsin mielenkiintoisnen :)


Kanada ja Kitimatin lopullinen saldo:
Lukemattomia ystäviä, niitä ei ole koskaan liikaa.
Monta metriä lunta, meidän pihästa suli viimeiset lumet toukokuussa.
7 karhua, 2 sutta, 6 hirveä, paljon paljon peuroja ja kotkia , majava ja yksi jänis.


Täällä voi tuntea, että asuu keskellä luontoa.

Only one week left

Mahtoisaa menoa on riittänyt päivät pitkät. Jokapäivä keksitään uusia kemuja ja kujeita.
Eilen meillä oli Walk up. Saatiin lakit ja kirjat ja nyt koulu loppu. Seremonian jälkeen oli vuorossa Dry Grad. Isot bileet ilman alkoholia, jonka oli järkännyt vanheimpain yhdistys liike. Oli poreammetta, maalitatuointia, casinoa, American cladiator huvituksia, kampaamoa, hierontaa, baari, karaoke kaikki löyty ja kaikki juhli aamu 5:n. Kaiken kruunasi pysähtymätön ruoka ja juomatarjoilu. Illan pääteeksi oli maha täynnä ja sokerihumala. :D
Kerron jokupäivä lisää nyt on kiirus!!!

Nyt on aika kertoilla

Viime blogitekstist lähtien olen päässyt maistelemaan Canadalaista lomaa. Loma on maistunut paikka paikoin oiken mukavalta, toisaalta osa päivistä on myös kulunut vain kotona ollen ja tylsyyttä pidellen. Taisin äsken tuossa laskeslella, että 10 päivää on jäljellä. Aika on tuntunut menevän tosi nopesta, mutta toisaalta tuntuu taas, että jostain tapahtumista on kulunut ikuisuus.
Viimeviikon alku meni aika pitkälti kotona vain lepäillessä ja kitaraa soitellessa. Ei tullut tehtyä juuri mitään ja ilmakin oli pääosin kurjaa sadetta.
Torstaina ryhdistäydyin ja sovimme suomalaisen vaihtarin Emilian kanssa tapaamisen Teraccessa. Otin siis bussin alle ja päräytin paikanpäälle. Ei ollut kallista julkista liikennettä 3 dollaria suuntaansa. Päivä oli suorastaan loistava. Oli niin virkistävää tehdä jotain pitkästä aikaan. Käytiin kiertelemässä kauppoja ja vierailtiin Teracces äänitysstudiolla. Oli hauskoja puolisuomalaisia studio täynnä ja studio oli itsessään aivan päräyttävän näköinen. Se sisälsi myös paljon kiinnostavia laitteita, joita ihaillessa meni monta hetkeä. Onnistuttiin tekemään myös klassiset yhdessä kahvilassa, jossa ei ollut meidän lisäksi kuin yksi muu asiaskas. Tämä asiakas tuijotti meitä oudon näköisenä ja Emilia sanoi siihen että "Toi mies kyllä kattoo meitä silleen että mitä vittua noi puhuu". Hetkeä myöhemmin selmisi, että mies oli savolainen... :)
Illemmalla menin takaisin Kitimattiin ja mentiin viettämään iltaa Tobiaksen luokse. Sinne oli kerääntyneet kaikki kaverit viettämään meksikolaisen vaihtarin Alexin lähtösessioita. Ilta meni biljardia pelatessa. Hyvät menot oli.
Lauantaiksi oltiin suunniteltu lähtöä kalastamaan. Mutta jo aikaisin aamulla piti todeta, että tuuli oli niin kova, ettei merelle oikein voinnut lähteä. Suunnitelma muuttui. Traford päätti, että kaikkien on koettava seikakilu tänä viikonloppuna. Joten suunnitelmaksi tuli lähteä kiertelemään pohjoista BC:tä. Hieman oudolta kuulostava reissu, piti sisällään autossa istumista, karhujen bongailua ja hienoja maisemia. Reissu olisi ollut ehkä huonoin ikinä ilman Trafordia, joka piti ilmapiirin kokoajan hyvänä ja jännittävänä. Outoja tilanteita riitti pelkästään autolla ajeluun niin paljon, että pitää kyllä ihmetellä miten se oli viihdyttävää. :) Illaksi päädyttiin kylään nimeltä Stuwart. Se oli rajakaupunki kuin, esim kilpisjärvi, joten toinen puoli kaupungista oli Alaskan puolella ja sen nimi oli Hyder. Seuraavana päivänä käytiin siis kurkkaamassa United States myös. Nyt on sekin nähty. Kaik on nähty ny ! Illaksi ajeltiin kotiin ja käytiin kahvittelmassa Grönlantilainen vaihtari Malu kotio.
Aijjuu illalla pistettiin vielä Dylanin kanssa iso nuotio palamaan. Viettettiin ahuska yö muistellen kaikkia hauskoja tapahtumia, mitä matkanvarrelle oli tullut koetuksi. Nuotion sytys oli miehekäs, se syttyi bensalla ja kaasu polttimella.
Viimeinen kokonainen viikko on lähtenyt mukavasti kulumaan. Maanantai oli Alexin vika päivä, joten tehtiin kaikkea hauskaa isolla porukalla. Alex siis oli heppu, joka soitti kitaraa meidän voitokkaassa bändi räpellyksessä ja hänestä tuli myös hyvä kaveri täällä. Tiistaina käytiin hyvästelemässä Alex lentokentälle ja saatiin myös kerättyä yksi sakko lappu liian monen ihmisen autossa olemisesta. :)

I am cowboooy

Hui heeelvata että nyt on sitten pistetty paketti kasaan, teipit päälle ja maalipinta siistiksi. Vielä kortti puuttuu, mutta eiköhän sekin viellä tässä tule puuhasteltua valmiiksi. Tämä oli loistava kuvaus tämän hetkisestä tilanteestani täällä. "loistava" ...
Tuossa viimeperjantaina pääsi käymään niin, että valmistuin High Schoolista. Ei tarvitse mennä siihen laitoksen sitten enää koskaa. Mutta ennen tätä jännittävää tapahtumaa, palataan hetki menneisyyteen.
( kun kuulet äänen voit kääntää sivua)

Perjantaita edeltävänä päivänä elikkä torstaina, päätettiin pistää äijikset pystyyn ja lähdettiin viettämään iltaa Jedin ja Conorin kanssa Gabelcariin. Oma taloni oli tyhjillään, joten se soveltui loistavaksi, äijisten pitomestaksi. Sinäänsä ilta ei pitänyt mitään maata mullistavaa sisällään, mutta kyllä se oli ihan mukava. Pojat ne on poikia.
Perjantai, päivä jolloin kaikki lintsasivat koulusta. Se oli se viimoinen päivä koulua. Itse menin tunnin myöhässä kouluun ja siellä viihdyin vain yhden tunnin. Viimeistelin siellä Metal Workin päättötyön ja kävin näyttämässä naamani Art classin opettajalle, että olen koulussa. Lounaan jälkeen lähdettiin Crissin ja Alexin kanssa keskustaan. Mentiin käymään yhdellä kirpparilla, josta läysin itselleni tosi hienon puvun. Se maksoi 11 dollaria ja voin sanoa, että on silkki smooth.
Koulun loputtua, Anney tuli antamaan kyydin kotio ja sitten vaan , puku päälle ja hiukset kiinni. Oli aika lähteä välmistujaisiin.
Seitsemän tuntia myöhemmin tajusin, että elämäni tylsimpiin hetkiin on löytynyt taas uusi ja hämmästyttävä tilaisuus, johon tämä ehdottomasti lukeutui.
Ensin menimme valukava paikkaan, jossa ihmiset ottivat puolitoistatuntia kuvia toisistaan, kun kaikki olivat pukeutuneen tosi hienosti. Paikka oli kyllä todella upea, pieni puistonriekale korkealla vuorenrinteelle, josta oli hyvät näköalat merelle.
Sen jälkeen oli vuorossa gaala, jossa valokuvien otto jatkui. Kaikki piti taas kuvata uudestaan, koska oltiin saavuttuu uuteen paikkaan, missä tekokukat ja pihavalot kimmelsivät keskenään siellä täällä. Siinä sitten seuraavat 5 tuntia vierähtelivät mukavasti, pitäen sisälllään puheita ja valokuvan otto tuokioita. Saimme myös ruokaa.
Gaalan jälkeen oli after partyt, jotka kestivät aamu viiteen.

Laantai aamupäivä oli väsynyt. Ja hienoisen selviämisen jälkeen, lähdettiin käymään Heatherin ja Dylanin kanssa Teraccessa, koska DVD soittimemme oli nielaissut yhden vuokra dvd:n sisäänsä.
Teraccen matkan jälkeen kelattiin, että meidänhän pitää mennä rodeota katsomaan tänäiltana, kun jotain oikeasti tapahtuu täällä takamailla. Oli hyvä päätös.
Kitimatin Tamtik jäähalli oli varmaan ensikertaa loppuun myyty. Yli 3000 ihmistä oli pakkautunut katselemaan tosimiestenurheilua. Tilaisuutta selosti aivan älytön moottoriturpa ja sonnit olivat isoja kuin perkeleet. Isoimmait olivat auton kokoluokkaa ja ei ollut kyllä kutsuvan näköistä mennä sellasene kanssa tanssimaan yhtään minnekkään.
Väsyneen päivän jälkeen oli hyvä mennä koisimaan. Jihaa nyt on koettu todellinen villilänsi!

Viellä muutamat viikot jäljellä

Viime viikko tehtiin musikaalia taas. Oli niin sairaan kuuma koko viikko, että ei ollu oikein innostusta tehä mitään. Vaan lagailla erilaisissa viileissä paikoissa tuulettumassa. Soiteltiin myös yhessä koulun tapahtumassa nimeltä Messtock. Se oli ulkoilma tapahtuma, jossa koulu tajos kaikille ilmaset linpparit ja hampparit, siellä oli bbq senttereitä koulun piha täynnä, että kaikki sai syödäkseen. Soitot meni kivasti ja lämpötila oli 32 astetta plussan puolella. Oli lämmintä kerrassaaan huh!
Viikonvaihetta lähennellessä harjottelu musikaalin kanssa tiivisty ja perjantaina oli ensimmäinen show toisen ryhmän kanssa. Hyvin meni bassoonki olin säätänyt paremmat saundit niin ei kolissu niin paljoa. Ei oikein innostanu soitto paljoa. Vähän oli jännää mutta ei paljoa, pääasiassa vain väsytti. Esityksen jälkeen menin katsomaan yhet bileet. Oli muuten elämini huonoimmat bileet. Biletalo ja bile ihmiset olivat niin shingaling, että oikein kuvotti. Jumankekka kotibileet ja kaiken pitää olla ku TV:ssä. Kotimatkalle olin saannut myytyä yhen lipun ja pistin koko potin taxiin, koska juopuneet kuskit olivat liian juopuneita. No eihän 13 dollarilla ihan kotiin asti päässyt niin piti sitten kävellä viimeinen kilometri. Onneksi oli kitara mukana, pystyin viihdyttämään itseäni koko matkan ja pidin karhut puskassa. Kotona Dylanilla oli omat pirskeet. Kaikki oli jo ihan sammumispisteessä kun saavuin kotiin... hahaha
Lauantaina Heather ja Grace saapuivat kotiin Vancouverista, missä Grace oli ollut tutkimuksissa.
Päivä oli melko tylsähkö... ajan tappamista kunnes törmäsin naapureihini ja lähdettiin uimaan joelle, joka tulvi. Plan oli tämä. Ylitetään joki ja mennään seikkailemaan pusikkoon, joka on täynnä tulviviä pikku teitä. Hauskaa oli. Eksytettiin itsemmme hyytävään veteen ja keskella pusikkoa, jalat tottuivat kylmään veteetn nopesti, joten kävely sillä oli tosi viihdyttävää.
Illaksi taas soittelemaan musikaali ja sen jälkeen bileisiin, jonne ei ikinä edes päädytty, koska löydettiin Philipin ja Michelin kanssa toiset bileet, jotka olivat oikeastaan iha kamalat. No tulihan koettua.
Sunnuntaina päädyin tylsänhkön päivän päätteeksi hengailemaan merelle, Brovojen huvi/kalstusveneelle. Mahtava mesta. Pojat on poikia ja kivaa oli. Brovojen iskä oli ostaessaan hakenut veneen Vancouverista ja ajellut sen merta pitkin ylös Kitimatin salmelle. Kovan tuulen vuoksi jätettiin kalstukset sikseen ja annettiin stereoiden kaunistaa auringonpaistetta entisestään.
Huuh huuh maanantai oli salipäivä. Conorin kanssa mentiin pöivän päätteeksi rääkkäämään kehoa ja oli kyllä virkistävää käydä salilla pitkästä aikaa.


Viimeinen kouluviikko menossa. Ei ole paljoa enää mitä tehdä koulussa, joten siinähän se menee. Tänään oli klasssinen ruoka sota koululla. Lounaat lenteli ympäri cafeteriaa ja sen kunniaksi tadit pistivät puljunsa oikein kiinni. NO ei tässä mitää. Välillä koitan tappaa aikaa. Välillä aika juoksee jalkojen alta huomiseen. Auttamatta tiimali kuitenkin valuu koko ajan ja kohta päästään nauttimaan 27 tunnin kotimatkasta. Liput tuli jo. Että tapailemisiin.

Nyt on hitto kesä

Viime sunnuntaista lähtien on lämpömittari kohonnut ihan laittoman korkealle celsius sekä farenhite asteikoissa. Tyyneltä mereltä on saapunut, jokin outo tyyni kohta juuri tähän Kanadan kohdalle, joten ei ole näkynyt yhtään pilveä 3 päivään. Sama tulee jatkumaan koko viikon. Parhaimmillaan on ollut lähes 28astetta lämmintä ja huomenna menee kuulemma 30 rikki.
Tänään tiistaina onnistuin kärventämöön nenäni :)
Aurinkoisiapäiviä ennen oli lauantai. Meillä oli viimenen esitys ensimmäisen ryhmän kanssa musical teatressa ja sen jälkeen oli kipeet after partyt. Oli mukava pippaloida kun tällä kertaa oli hyvä syy siihen. Koin myös hienoimman yleisön sinä iltana kun nappasin akustisen kitaran bileissä missä ei ollut musaa lainakaan ja soitin Let it Be ja Wonderwall. En oo koskaa kuullu et ihmiset laulais niin lujaa kitransoitolleni. Kaiken kruunasi se, että en tiennyt edes miten Wonderwall menee... ei se haitannut.
Sunnuntaina vietin Dylanin ja Heatherin kanssa hienon aamun lämpöisellä piha terassilla. Tein pyttipannun lounaaksi ja lounaan jälkeen lähdin soittelemaan rumpuja Jed nimisen kaverin kämpille. Keskiviikkona on koulussa hauska tapahtuma tulossa nimeltä Messtock, jossa ihmiset tekee kaiken laista hauskaa grillailee ja on mutasotaa. Siellä soittaa myös muutama bändi ja soittelen yhdessä niistä. Koska päivä oli todella kuumottava pistettiin kaikki soittohärvelit Jed takapihalle ja soitettiin siellä. Oli näppärä ratkaisu!
Maanantaina menin koulun jälkeen Conorin kanssa juomaan milkshakit conorin luokse ja sen jälkeen otettiin fillarit alle ja mentiin jammailemaan. Taas päräyttävä sää ei pilviä lainkaan ja Kitimat lepää vuorten peitossa auringon alla WAU!! Jammailut meni kivasti taas ulkosalla hyvän sään takia. oli taas mahtavaa.
Tiistaina sää muuttui entisestään kuumemmaksi. Liikunta tunnilla pelattiin fudista ulkona. Oli kyllä kuumottavin liikunta tunti pitkiin aikoihin. Varjoton kuiva fudis kenttä ja paahtava aurinko 7 kk talven jälkeen, tuntjui aavikolta ja ihmiset olivat kuolemis pisteessä liikuntatunnin jälkeen.
Koulun jälkeen viikonmiehisin leipä naamariin ja pienen breikin jälkeen taas jammailemaan. Huh hienoja päiviä ollut!!!
Ei jaksais astuu askeltakaan enää koulussa, taikka treenata seuraavan ryhmän musikaaleja. Plalalaahaaa.... Vähän vielä tuo viikonloppu väsyttää, no kuolema kuittaa univelat.

Little Shop of Horrors

Tämä viikko on ollut ehdottomasti raskain viikko koko oleskeluaikanani täällä. Se on ollut myös todella hauska. Ollaan musical teatren kanssa viimesitelty koulumusikaalia, jolla on 4 esitystä lukuvuoden lopussa ja sen budjetti on yli 6000dollaria. Tehtäväni tässä musikaalissa on soitella bassoa ja olen opetellut 20 eri biisiä tähän musikaaliin.
Musikaalin viimeistely on ollu rankkaa siksi, että olen joutunut olemaan, joka päivä koulun jälkeen noin 9:ään illalla soittamassa bassoa. Mutta nyt näyttää hyvältä. Teatteri on rakentanut hienot puitteet tälle näytelmällä ja siihen on nähnyt moni ihminen paljon paljon vaivaa.
Perjantaina meillä oli ensimmäinen esitys, joka meni tosi mukavasti. Tänään lauantai illalla meillä on toinen esitys.
Ihmiset tässä esityksessä ovat myös tosi hienoja persoonia ja pää-rooleja vetävät henkilöt ovat joutuneet opettelemaan uskomattoman määrän teksitiä ulkoa.
Taidan pistää lopun matkaa pelkkiä kuvia, niistä saa enemmän irti.