Nyt on aika kertoilla

Viime blogitekstist lähtien olen päässyt maistelemaan Canadalaista lomaa. Loma on maistunut paikka paikoin oiken mukavalta, toisaalta osa päivistä on myös kulunut vain kotona ollen ja tylsyyttä pidellen. Taisin äsken tuossa laskeslella, että 10 päivää on jäljellä. Aika on tuntunut menevän tosi nopesta, mutta toisaalta tuntuu taas, että jostain tapahtumista on kulunut ikuisuus.
Viimeviikon alku meni aika pitkälti kotona vain lepäillessä ja kitaraa soitellessa. Ei tullut tehtyä juuri mitään ja ilmakin oli pääosin kurjaa sadetta.
Torstaina ryhdistäydyin ja sovimme suomalaisen vaihtarin Emilian kanssa tapaamisen Teraccessa. Otin siis bussin alle ja päräytin paikanpäälle. Ei ollut kallista julkista liikennettä 3 dollaria suuntaansa. Päivä oli suorastaan loistava. Oli niin virkistävää tehdä jotain pitkästä aikaan. Käytiin kiertelemässä kauppoja ja vierailtiin Teracces äänitysstudiolla. Oli hauskoja puolisuomalaisia studio täynnä ja studio oli itsessään aivan päräyttävän näköinen. Se sisälsi myös paljon kiinnostavia laitteita, joita ihaillessa meni monta hetkeä. Onnistuttiin tekemään myös klassiset yhdessä kahvilassa, jossa ei ollut meidän lisäksi kuin yksi muu asiaskas. Tämä asiakas tuijotti meitä oudon näköisenä ja Emilia sanoi siihen että "Toi mies kyllä kattoo meitä silleen että mitä vittua noi puhuu". Hetkeä myöhemmin selmisi, että mies oli savolainen... :)
Illemmalla menin takaisin Kitimattiin ja mentiin viettämään iltaa Tobiaksen luokse. Sinne oli kerääntyneet kaikki kaverit viettämään meksikolaisen vaihtarin Alexin lähtösessioita. Ilta meni biljardia pelatessa. Hyvät menot oli.
Lauantaiksi oltiin suunniteltu lähtöä kalastamaan. Mutta jo aikaisin aamulla piti todeta, että tuuli oli niin kova, ettei merelle oikein voinnut lähteä. Suunnitelma muuttui. Traford päätti, että kaikkien on koettava seikakilu tänä viikonloppuna. Joten suunnitelmaksi tuli lähteä kiertelemään pohjoista BC:tä. Hieman oudolta kuulostava reissu, piti sisällään autossa istumista, karhujen bongailua ja hienoja maisemia. Reissu olisi ollut ehkä huonoin ikinä ilman Trafordia, joka piti ilmapiirin kokoajan hyvänä ja jännittävänä. Outoja tilanteita riitti pelkästään autolla ajeluun niin paljon, että pitää kyllä ihmetellä miten se oli viihdyttävää. :) Illaksi päädyttiin kylään nimeltä Stuwart. Se oli rajakaupunki kuin, esim kilpisjärvi, joten toinen puoli kaupungista oli Alaskan puolella ja sen nimi oli Hyder. Seuraavana päivänä käytiin siis kurkkaamassa United States myös. Nyt on sekin nähty. Kaik on nähty ny ! Illaksi ajeltiin kotiin ja käytiin kahvittelmassa Grönlantilainen vaihtari Malu kotio.
Aijjuu illalla pistettiin vielä Dylanin kanssa iso nuotio palamaan. Viettettiin ahuska yö muistellen kaikkia hauskoja tapahtumia, mitä matkanvarrelle oli tullut koetuksi. Nuotion sytys oli miehekäs, se syttyi bensalla ja kaasu polttimella.
Viimeinen kokonainen viikko on lähtenyt mukavasti kulumaan. Maanantai oli Alexin vika päivä, joten tehtiin kaikkea hauskaa isolla porukalla. Alex siis oli heppu, joka soitti kitaraa meidän voitokkaassa bändi räpellyksessä ja hänestä tuli myös hyvä kaveri täällä. Tiistaina käytiin hyvästelemässä Alex lentokentälle ja saatiin myös kerättyä yksi sakko lappu liian monen ihmisen autossa olemisesta. :)