Times Like These

Näin kauaksi piti tulla, että opin syömään kananmunia. Viimeisten 5kk aikana, on tapahtunut niin paljon ja niin nopeaan, että on jopa vaikea itse muistaa kaikkia bileitä, matkoja, elämyksiä ja ihmisiä. Nyt kaikki vilisee silmien edessä kuin elokuva, jota kelataan pikakelauksella edestakaisin. Erilaiset tuntemukset tästä paikasta sekoittavat mieltä ja on todella vaikea kuvitella, että on lähdössä pois täältä.
Itseasiassa, koko nuorisoyhteisö tulee hajoamaan muutamassa viikossa lopullisesti, kun kaikki grade 12 opiskelijat lähtevät uusiin seikkailuihin eripuolille Kanadaa ja maailmaa.

Kuluneen puolivuotisen aikana olen oppinut paljon Kanadalta, en pelkästään taitoja kuten hitsausta tai moottoripyörälläajoa, myös pieniä taitoja joilla pääsee loikkaamaan uudenlaiseen kultuuriin käsiksi ja nauttimaan siitä. Olen myös oppinut arvostamaan pieniä kohteliata taitoja, joita mummi ja äiti ovat jauhaneet koko elämäni ja nyt tuntuu, että kaikki tuo turhalta tuntunut työ on osoittanut käyttökelpoiseksi.


Kaupunkini Kitimat on ollut värikäs paikka asua, kulttuureja kymmenistä eripaikoista vain 9000 ihmisen populaatiossa on melkoista sekamelskaa, johon on helppo hypätä mukaan. Kaikilla on oma aksenttinsa ja oma menneisyytensä, joten et tunne olevasi ulkolainen, olet osa tätä sekamelskaa. Kaupunki itsessään on melko tylsäpaikka, lukuunottamatta maisemia.



On ollut myös ilo nauttia upesta luonosta. Vuoret ovat antaneet ilonaihetta moneen puuhaan ja meren läheisyys on tehnyt ilmastosta enemmän kuin mielenkiintoisen. Täällä sanotaankin: "if you don`t like the weather of British Columbia... wait 10 minutes" ;) Luonnosta tekee mielenkiintoisen niin ikään sen äärimmäisyys. Lumisateet ovat hurjia, talvet kylmiä kuin mitkä ja aurinko, joka on tosipaljon kuumempi kuin suomessa.



Gabelcar? Olen asunut paikassa nimeltä Gabelcar, se on lähiö Kitimatin ulkopuolella, jonne ajaa noin 10 minuuttia. Se on tehnyt elämästä hauskaa, mutta myös tuskaa. Hyviä puolia on ollut villinlännen villitykset, kuten moottorikelkkailu, dirbikeilla ajelu, kalastelu, uiminen luonnossa trekkailu ja lenkkeily. Kaikkeen tähän on ollut huikeat mahdollisuudet, joita olenkin käyttänyt ahkeraan ja nauttinut täysillä niistä. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että kaupunkiin on joskus vaikea päästä ja kaupungista on vaikea tulla pois. Olenkin käyttänyt sievoisen rahasumman paikallisen taksi yhtiön rahoittamiseen.

Host perheeni Gordon Hall, on ollut mahtavaa seuraa. Host iskä Traford, host äiti Heather, Host veli Dylan ja host siskot Annie ja Grace ovat toimineet loistavana sijaisperheenä, vaikka syövätkin tosivähän ja tosi harvoin. Varsinkin Traford on ollut loisto heppu. Hän on perheen ehdoton ilo. Hän kertoo vitsejä ja pitää yllä hyvää ilmapiiriä vaikka mikä olisi. Hän on myös pistänyt Dylanin ja minut tekemään tuntitolkulla töitä pihalla ja sisällä, mutta mahtavan organisoinnin ja motivoinnin avulla on tuntunut jopa viihdyttävältä tehdä töitä yhdessä.
Myös useat seikkailut ovat olleen loistavia ja iso kiitos kuulu hänelle.
En voi myöskään sivuutta host veljeäni Dylania, joka on auttanut minua tutustumaan koko paikkaan ja ollut myös apuna monessa puuhassa. Lukemattomat seikkailut eivät varmasti hevillä unohdu ja tulemme varmasti näkemään viellä jokin päivä.
Host siskot Any ja Grace ovat antaneet hienon väriläiskän niinikään tähän matkaan. Ja myöskin Host äiti Heather on ollut loistava tuttavuus, vaikka joskus hän tekeekin outoja päätöksiä. Hienoja tarinoita ja hyviä ohjeita elämänvarrelle.

Lopusta ajasta täällä taidan vain vaieta. Siitä kerrottakoon, jossain saunailloissa tai illanistujaisissa. Lentomatka on jo suunniteltu Philipin ja Emilian kanssa ja siitä tulee varsin mielenkiintoisnen :)


Kanada ja Kitimatin lopullinen saldo:
Lukemattomia ystäviä, niitä ei ole koskaan liikaa.
Monta metriä lunta, meidän pihästa suli viimeiset lumet toukokuussa.
7 karhua, 2 sutta, 6 hirveä, paljon paljon peuroja ja kotkia , majava ja yksi jänis.


Täällä voi tuntea, että asuu keskellä luontoa.