sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Lumessakahlaaja

On vaikea uskoa, mutta täällä lumen ja jään maassa on ollut kuuma!'
Perjantai aamu oli aurinkoinen, ei pilviä lainkaan ja trimmatun metsän ansiosta aurinko pääsi vähän sarastamaan myös talon sisälle. Itseasissa elän kuin prinsessa, aamuisin aurinko nimittäin paistaa juuri sopivassakulmassa huoneeni ikkunasta sisään, niin että herään siihen joka aamu täällä kämpillä.
Perjantai aamu oli kuitenkin melko viileä, mutta päättäväisesti pistin sortsit jalkaan, koska viimepäivien kuumuus oli saannut farkut tuntumaan, jotenkin vastenmielisiltä. Päivä lämpeni ja huomasin, että päivä sattui olemaan oikein hyvä. Olin suorastaan ihan liekeissä. Soitin bassoa hyvin ja hitsasin rautaa kasaan kauniilla saumoilla.
Koulun jälkeen pienissä vappumasennuksissa, joista rupesi jo pääsemään yli hyvin sujuneen päivän vuoksi tulin kotiin koneelle ja huomasin veljeni Timon olevan Skypessä. Oli ihan suorastaan viihdyttävä keskustelu, osin johtuen myös siitä, että Timo oli 3 päivän humalassa ja kello oli 1 Suomen aikaan.
Keskustelun edetessä laulatin Timoa ja Suskia muutamalla klassikolla. Minä soitin Kandassa kitaraa ja Timo ja Suski lauloi Suomessa. On se mahtavaa tämä tekniikka. Esittelin myös koko huushollin, väläytin kaikki huoneet läpi ja esittelin helteisen pihan, jossa oli 25 astetta lämminta ja ja 10cm lunta paikkapaikoin. Host perhekkin sai viihdykettä tästä puhelusta, koska Timon humalainen kommunikointi millätahansa kielellä oli hieman sekavaa.
Illaksi menin Conorin kanssa joelle katsomaan muutamaa kaveria ja viettämään pari tuntia väsäten isoa bonfirea, muutamalle tutulle, jotka camppailivat joenrannalla. Oli ihan mukavaa, mutta vappumukava oisi voinnut olla hieman vappuisempaa suomalaiselle mielelle.

Lauantai oli odotettu päivä. Olin sopinut Kamoflagen poikien kanssa suuren skype keskustelun ja tätä varten päätin tulla varta vasten kotiin nukkumaan perjantaina. Keskustelu oli loistava. Se oli kuin treffit, jossain kahvilassa. Johon itsevalmistuin tilaamalla itseltäni omeletin ja teetä aamupalaksi. Ossi oli jo ilta tunnelmissä ja joi olutta. Matias oli juuri menossa illalliselle ja Joonas sattui vain olemaan hiemna väsyneessä olotilassa aikarojen vuoksi. No vähän muistutti tilanne kahvilaa... Reipas parituntinen sujui kuitenkin tosi nopesta ja tulihan siinä asteltua kuivat puut sellaisseen muottiin, että varmasti syttyy ensikesän helteissä. Oli myös melkein vaikea taas kerätä itsensä todellisuuteen ja mennä rakentamaan, jotakin vatsan täyteeksi.
Päivä oli mahtava. Annoin itseni vain levähtää pihan kuumuuteen. Ja vietin päivän Luartin kanssa baseballia pelaten. Minä löin ja Luv haki pallon.
Illaksi menin Andruen luokse, josta idea oli lähteä joen rantaan bileisiin. Näin taphtui ja kuuman päivän jälkihehkussa oli kiva mennä juhlimaan viikonloppua satojen ihmisten kanssa joenrantaan, mihin oli tehty muutama iso bonfire. Ilta oli ehkä paras mitä olen täällä viettänyt. Oli vain oikeasti niin kivaa Andruen, Alexin, Conorin ja muutaman muun jannun kanssa, että näitä iltoja jäädään muistelmaan pitkään.
Illanpäätteksi otettiin taxi Andruen luokse ja sammuttiin katsomaan Borattia.

Viikonlopun viimeinenpäivä oli väsynyt. Host sisko Annie, joka muuten muutti takaisin Kitimattiin kesäksi, tuli hakemaan minut aamulla Gracen kanssa takaisin kotiin ihmettelemään maailmaa. Lagailin tietokoneella ja pelasin basballia Luv kanssa koko päivän.
Illaksi Host perheeni ystävät tulivat kylailemään ja syömään illallisen. Tein muuten niitä sinihomepekoni sieniä! Muuten illallinen oli home made hampurilaiset, saalaatti ja bisseä. Oli mukava keskustella erilaisista kulttuureista, tavoista ja uskonnoista ihmisten kanssa, jostka olivat melkolailla ympärimaailmaa. Britanniasta, Zimbakvesta, Canadasta ja Suomesta. Kaikkien kulttureissa oli sama lansimainen vivahde, mutta silti kultuurit tuntuivat paikkapaikoin olevan eriplaneetoilta. Aika kului ensikertaa nopeaan host perheen ystäväperheen kanssa ja oli sääli lopettaa hyvät keskustelut.

Karhut ovat muuten heränneet. Heather ja Traf näkivät jo yhden maantiellä tänään. Pitää alkaa tarkemmin pitää silmällä metsän reunaa ja pihaa, koska täällä karhuja tuntuu tarinoiden mukaan olevan vähän liiaksikin. No pitää olla varovainen Ja Hei Luv ei pelkiä mitääään!!!



Kuva Timolle perjantai iltapäivältä.

torstai 30. huhtikuuta 2009

Pahaa vappua

Ollaan tässä päivitelty Philipin tanskalaisen vaihtarin kanssa, että johan perse kun kukaan ei vietä vappua täällä. Noo huomenna varmaan kuitenkin pidetään oma vappu ja lintsataan koulusta ja alotetaan vkl Suomi - Slovakia jääkiekkomatsilla.
Sää on ollut viimepäivinä kesäisempi kuin keskiverto Suomen kesä. Ei pilven hattaraakaan ole ollut näkyvissä tällä viikolla ja lämpötila on ollu auringossa hellelukemissa.
Maanantai oli loistava päivä, ei vain siksi että sain uuden Visan "pikapostista" , mutta myös siksi että kaupunkiin saapui Carnival. Hurjia härveleitä, joka puolella ja tietysti koko Kitimat paikalla kun jotain tapahtuu. No ostin sitten rannekkeen, jolla pääsi joka härveliin ja niin monta kertaa kuin jaksoi. Meinasi maha myllääntyä pyörryksiin jo parista ensimmäisestä laitteesta, mutta kyllä sitä sitten alkoi kestämään loppuillasta jo.
Hauskempaa kuitenkin oli se, että saavion paikalle Trafordin kyydissä moottoripyörällä. Voi jumpe, kun Kawasaki jysäyttää löysät pois 140km/h on siinä kiinni pitämistä. Olenkin nyt vietellyt paljon aikaa pyörien takapenkillä, koska Traford on lopettanut kokonaan auton ajamisen hyvien säiden vuoksi.
Meillä tulee olemaan tunnin keikka parin vikon päästä Kitimatin keskustassa. Se susaakin paineita uusien biisien opetteluun sillä meilla on valmiina vasta 3 ja keskiviikon jälkeen niitä oli 6. Koitetaan valkata vanhoja classikoita ja tehdä uusia viihdyttäviä sovituksia. Olikin hauska soitella taas pitkästä aikaa, oikein perskeleen lujaa. Saatiin myös asenneltua uusi rumpukalvo bassorumpuun, kun vanhan pääsi n polkemaan hajalle....
Aurinko jatkaa paistamistaan ja vappu kummittelee mielessä... kamalaa. Pahaa Vappua Kaikille!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Tälvea kesää kevättä ja sadetta


Hei vaan täältä helteiden Kandasta. Viimeviikko sujui tosi mukavasti. Ensinmmäinen maanantai piti skipata kun tulin vancouverista ja jossainvaiheessa viikkoa joku pääsi kertomaan että perjantaina ei ole koulua, joten hyvinhän tässä kävi.

Lumien alettua sulaa ja auringon ruvettua paistamaan, ajattelin ilahduttaa itseäni tekemällä keihään, jota sitten heittelisin takapihalla. Se oli helppoa. Puita riittää vaikka Islannillekkin, joten yks kaunokainen vain kouraan ja kirves heilumaan. Keihään heittoa avusti myös Luv, joka innokkaasti haki aina kevin kun olin viskannut sen menemään.
Viikko sujui myös moottoripyörien parissa. Honda 90 moottoripyörä on juuri sopiva minulle. Ei mitään hankalaa, eikä kulje mitenkään liian lujaa. .. myös helppo korjata.
Torstain moottoripyöräilyjen päätteeksi pistettiin Dylanin kanssa vaatteet puuhun roikkumaan ja käytiin heittämässä talviturkit hyytävään jokeen. Päivä oli lämpimin sitten viimekesän. Auringossa ei tuulisessa paikassa oli varmasti yli 20 astetta lämmintä. Torstaina oli myös luvassa koulu tanssit. Voi voi voi voi. No tuli parit kaverit nähtyä ja sain tietää, että olisi taas pitkästä aikaa jääkiekkoa luvassa. Travor oli vuokrannut iskänsö kanssa ison Tamtik areenan puoleksitoista tunniksi perjantaille. No perjantain kohokohta se olikin. Oli taas aika kaivaa kaikki hockey kamat kellarin kätköstä ja mennä ruhjomaan kavereita. Oli kyllä kunto päässyt rapistumaan pahasti.
Jääkeikkoilujen jälkeen lähdettiin Tobiaksen ja Gregin kanssa suoraan bonfire parteyhin kitimat joelle. Sinne oli pakkaantunut aika lailla kaikki grade 12, joten ihan hyvää aikaahan siellä tuli viettyä. Illna päättekksi kannettiin Gregnukkumaan ja käytiin katsomassa vähän Sweitsin mm kisoja TV:stä.
Lauantai alkoi siis Tobiaksen luota. Piti katsoa Suomen peli, mutta tuli nukuttua yli ja ympäri tuosta hetkestä. Joten ei muuta kun kotoruokien kautta pelailemaan jalkapalloa, kuivuville fudiskentille. Pienien miettimisien jälkeen todettiin kavereitten kanssa, että fudis kentät olivat ehkä huonoimmat mitä on nähty. Kenttän nurmikko oli kamala, kentän profiili oli iso mäki ja se oli myös täynnä hevosen ulostekasoja, mutta kivaa riitti silti näistä pienistä epäkohdista huolimatta. Päiva tai ilta kruunattiin pitsalla, jota en olekkaan syönnyt moneen moneen kuukauteen.
Oli mukava herätä kotoa, ei tarvinnut huolehtia mistään kyydeistä tai muusta vastaavasta. Tuhdin porilaisen jälkeen lähdin Dylanini ja fredin kanssa ajelmaan maastoon moottoripyörillä. Metsästä löytyi tietä joka lähtöön. Oli isoja lätäköitä, kivikoita, ylä-ja alamäkiä, jokia ja lunta. Oli tosi yllätys, että jostain löytyi viellä niin paljon lunta. No vajaa kilometri sitten meni ajellessa lumessa ja jäässä, joka oli melkoista taluttamista ja punnerrusta.

Määrän pää oli kuitenkin sen arvoinen. Jumping bridge. Korkea vanha puinen silta, josta kaikki kylän nuoret käyvät kesäisin hyppimässä ja näyttämässä kenessä on miestä. Se oli hieno paikka, joki alhaalla oli kristallin kirkas ja silta oli upella paikalla. Käytiin dylanin kanssa, jopa uimassa joessa ja ottamassa aurinkoa ranta hietikolla. OLI SUORASTAAN KUUMA. .. jokei ei.
Maastossa pyörmisien ja lounaan jälkeen otettiin Luke mukaan gängiiin ja lähdettiin pyörimään takahietikolle. Oli niin lämmin että jätettiin joen ylitystä ennen kengät rannalle ja pyyhällettiin menenmään päljain jaloin. Koitettiin löytää uusia mestoja ja ylitettiin pieniä ja isompia joen uomia lukemattomia kertoja. Kastuttiin ja kuivuttiin monet kerrat ja löydettiin myös Indiana Jones masta lento hiekkaa, johon oli vallattoamn hauska vajota. Onnistuin myös telomaan toisen jalkani juuri ennen kuin pistin kengät takaisin jalkaan, joten nytlinkutellaan hetki.

Illalla käytiin viellä vetämässä rundi isoilla moottoripyörillä. Hyppäsin Trafordin pyörän taakse ja kiidettiiin hurjaa kyytiä pitkin Highwaytä. Käytiin piipahtamassa Kitimat Villagessa, joka on kylä Kitimatin vierssä alhaalla meren rannassa. Oli mukava haistaa meren haju ja käydä oikesti katsomassa merta ensimmäistä kertaa 3 kuukauteen. Auringon laskiessa pistettiin moottorit huutamaan ja kaarrettiin kotio.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Juoksu aurinko vancouver

Launtai aamu, kylla olisi viella nukuttanut paljonkin, mutta oli pakko saada itsensa pystyyn, koska Vancouver odotti. Aamua piristi mukavasti todella sankka lumisade, joka tuntui suorastaan murhaavan uskon kevaaseen. No kesarenkailla vain lentokentalle. Muutamakerta oja tuntui todella laheiselta.
Lento meni mukavasti ja Host aidin matkalaukku hukattiin. Ihan hieno suoritus, koska Terassesta ei lahde muita lentoja kuin Vancouverin lento.
Ensimmainen naky Vancouveriin oli hammastyttava. Kaikki oli kesaista ja lamminta. Puissakin oli lehtia ja ruohikko oli vihreaa. Kitimatissa ruohoa ei nay edes viella kaikkialla...
Paiva sujui rattoisasti, loudettiin hieno old school hampurilais paikka jossa ranskalaiset olivat 2cm paksuisia ja maistuivat oikeasti hyvalle. Myos hampurilainen oli kaunis, iso ja hyvan makuinen. Parit albumit tarttui mukaan levykaupasta ja illaksi mentii syomaan hyvat pastat, johonkin ravintolaan. Oli pakko menna aikaisin nukkumaan, koska olimme ilmoittautuneet Vancouver Sun Run:n, joka oli 10 km juoksu Vancouverin keswkustassa yhdessa 55000 ihmisen kanssa.
Tehokkaan rasvaisen aamiasen jalkeen lahdettiin uhmaamaan sunnuntai aamuun 10 km juoksu matkaa. Lahto paikka oli, jo pelkastaan hieno mesta muutama bandi soitti covereita ja ihmiset tanssivat mukava. 55000 ihmsen ryhma oli ripoteltu muutamaaan osaan, sen perusteella kuinka kauan juoksijat arvelivat viipyvansa matkalla. Itse kuuluin toiseksi nopeimpaan ryhmaan, joka oli vihrea.
Matkan varrella meno oli hauskaa. Monet ihmiset olivat pukeutuneet hauskoihin asuihin ja itsekkin pistin vanhat kunnon raitasukat jalkaan. Tuli hyvaa palautetta. Matkan varrella oli myos monia taiteilijoita ja kymmenia kymmenia bandeja ja kitaran soittajia. Monet ihmiset olivat myos virittaneet kannustus banderooolleja parvekkeille ja kadun varsille. Mika parasta, juoksua ei lahes kukaan ottanut vakavasti. Kaikki toki juoksivat sen, mutta kyseessa ei tuntunut olevan kilpailu vaan noin tunti hauskaa yhedessa tekemista.
Juoksun jalkeen mentiin Dylanin kanssa hotelli huoneeseen ja otettiin paivaunet.. 4 tuntia :), mutta juoksu akoi jo klo 9 joten oli syytakin. hahaha
Illaksi mentiin katsomaan Lennot Cohenia. Saatiin liput osetettua Host aidin kolleegalta, joka oli suuri Cohenin fani... tosin melko arsyttava.
Konsertti oli mahtava Lenny veti 3 tunnin show yhdella tauolla ja muusikot ja laulajat oliva todella tulessa. Katsomo koostui lahinna melko vanhoista ihmisista, mutta nuorekas Cohen 75 sai koko Vancouver Canucks GM areenan seisomaan koko ajan. Oli ihan huippu SHOW!! jaUUU

Maanantaiksi kotio Kitimattiin. Facebookissa on paljon kuvia. Sadetta piisaa!



keskiviikko 15. huhtikuuta 2009

Dirtbikes

Kun katsoo kotipihaani taalla, on vaike olla huomaamatta mika koristaa lahes joka nurkkaa. Moottoripyora! Meilla on taalla montakymmentatonnia mottoripyoria. Uusista kaunokaisista, aikojemme lengendoihin. Paallimaisena tulee mieleen vuode 1969 Triamf, jonka Traford on kunnostanu lahes uudenveroiseksi.
Lauantaina paasinkin kotkeilemaan yhta kaunokaista, perheeni kokoelma mallistosta. Honda 90 kaunis ja yhta ruma samaan aikaan. Dylan naytti niksit miten harveli pelaa ja sitten vaa hondan selkaan ja menoksi. Traford sanoo etta honda 90 pyorat on parhaimpia, mita maa paallaan kantaa. Niita on helppo kunnostaa ja ne kulkevat suhtkoht vauhdikkaasti ja tasaisesti. Tasaisuudesta en loytanyt mitaan merkkia ensi kosketuksella, mutta kylla se siita lahti.
Aivan luokattoman ajon jalkeen, ehdotin Dylanille, etta mennaan joelle ja tehdaan hyppyri suksille. Dylan ei ihan lammennyt heti talle ajatukselle, koska aksenttini varmaan sai sen kuulostamaan itsemurha yritykselta. Hyppyrin rakentaminen oli hauskaa, mukavassa kevaisessa auringon paisteessa tuli jopa ihan luvalla sanoen lammin... ensi kertaa lammin talla reissulla , johtuen auringosta.
Lopputulos oli tata:

Tata samaa kyytia jatkui myos himpunverran sunnuntaina, mutta Dylan ei oikein loytanyt sita hohtoa, mika minulla on itsensa telomiseen. Illaksi sitten mentiin Cristianseneille syomaan Paasiais ateria. Oli loistavaa lammasta. En ole niin hyvaa ruokaa syonnyt sitten kotiolojen. NAMM!! Jalkkaruksi oli viella juustokakkua mansikoiden kanssa, joka maistui myos hyvin. Illan saaliiksi saatiin myos yksi rikottu kunto pyora, joka tapahtui yhdessa Dylanin kanssa. Stonga ei kestanyt kyysaamista :(

Viikon tylsyyksita keskiviikkoon, jolloin otin itseani niskasta kiinni ja menin salille Conorin, Andyn ja Justinin kanssa. Nyt on paikat jummassa kuin mitkakin matkakin juu.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Mita on olla Kanadalainen

Parin kolmen kuukauden aikana olen seuraillut kanadalaisasukkaiden toimintaa ja tehnyt muutamia johtopaatoksia siita, mika on kandalaiselle ruisleipa ja sauna. Ja miten kanadalainen toimii ihkaelavana eika TV:n valityksella.

1.Canadian Tier. Pyhempi paikka kuin kirkko. Sielta loytyy autotarvikkeet, urheiluvalineet, keittion pikkuveitsisarjat, sahkolaitteet ja vasarat. Kaikki mita mies tarvitsee. Kaikki samassa paketissa ja Bealtema hintaan.

2.Kanadalainen ei musiikkia autossaan kuuntele. Ja jos kuuntelee niin han kuuntelee 2 tai 3 biisia taysia. Muuten autoss vallitsee uutiskanava tai hiljaisuus.

3.Kanadalainen ei Eurooppalaiseen autoon koske. Japanilainen kay, mutta Eurooppalaista valtettaan hamaan loppuun asti.

4.Jokaisella perheella tulee olla kaksi autoa. Iso pickup-auto ja pieni minikarry. Farmarimallisia autoja ei ole olemassa Kanadassa, ja jos jotain vahankin isompaa rupeaa kuljettamaan niin siihen tarvitaan neliveto.

5.Tim Hortons. Jumalallinen paikka, joka kylassa paitsi Kitimatissa. Halpoja donatseja joka makuun. Myos loistavia sanvitseja ja paikallisten palvomaa kahvia, jota ostettaan myos kuivapuristettuna keittioon kunniapaikalle. Ei hiihtoreissua ilman Tim Hortonssia

6.Kaiken tulee olla turvallista. Extra turvallista. Autolisenssinkin hankkimiseen menee 3 vuotta ja turvalasit ovat pakolliset akkuporakoneenkin kanssa.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Synttarit !


Heippa. Tanaan on April 7, 2009 paiva, jota olen odottanut kuin kuutanousevaa viimeiset viitisen vuotta, mita tuskaa onkaan vuodatettu taman paivan eteen. No ei ole kovin kova hinta silla tuskalla, mutta on sita vahan valilla oltu katkerana. Paiva on siis 18 vuotis synttaripaiva, joka avaa ovet taysi-ikaisyyden synkkaan kuiluun, jossa sitten ihanasti nautiskellaan kaikesta taysi-ikaisyydentuskanlievittamisainesta, sillon talloin oikeen valtion tuella. Mutta nyt on kuitenkin niin, etta se katkeruus saakin jatkua, voin todeta, etta eipas tassa paasty puusta pitkalle kun huomasin British Columbian taysi-ikaisyyden olevan 19vuotta. VOI HERRAN JESTAS. Joten lasten junalipulla sitten viela mennaan... tosin ikimuistoisiksi paiviksi jaavat tosin ;) hehee



Viimeviikonloppu oli hauska. Oli taas virkistavaa tuntea perjantain maaginen voima iltapaivalla juuri koulun loppua odotellessa. Perjantai vietettiin ihan rennolla menolla. Jamiteltiin Alexin ja Andruen kanssa ja piti meidan menna uimaankin mutta missattiin uimahallin aukioloaika kivasti :) Illalla vedettiin kovaa korttelirallia sinne tanne.

Lauantai oli hienostellusti sanottuna pienoinen riman alitus, mutta mitapas tuosta. Okei mut ryostettiin ja menetin visan ja rahat, mutta illan bileet oli kivat. Ne oli jonkun syyper katolisen perheen tiloissa, jossa perheen poika pisti ACDC soimaan ja sitten tanssittiin punaisella noin 7cm paksulla kokolattiamatolla. Harmikseni kuitenkin tajusin etta piti lahtea aikaisin joskus puol yhden aikaan bileista pois, kun Andrue ei jaksanut kuskin tehtavissa viihtya sita pidempaan.

Seuraava paiva katkottiin Trafordin kaa parit superisot puut ja pakkailtiin ne puusailoon.

Puun katkominen on aika kovaa tyota. Yks nostettava pala puuta painaa yleensa keskimaarin 18kg, joten hien siina saa mukavasti pintaan.


JATKOA...

Viikko oli aika laimeeta mut synttarit suju mukavasti tiistaina. Meijan vakkaripoyta lauleskeli mulle koulussa, joten oli siina sitten pakko olla hetki nolona :) jaa onnitteluja tuli sielta taalta. Aiska ja iska paatti tilailla mulle uuden lapparin isosta maailmasta. En oo koskaan nahny mitaan niin kiiltavaa. Ja kaiken kukkuraks kaikki tuntu toimivan heti. Hieman pelottavaa. MUTTA TOSI ISO KIITOS. Muuta mita sain lahjaks oli Alanis Moriseten hitti levy ja kirja outilta ja nuotteja kotivaelta ja ja ja sitten viella sain takin host perheelta. Huuuh huuh taidan olla ollut kiltti.. vai onkohan se se juttu jouluna... no mutta en osannu odottaa mitaan ja sain koko lotto voiton joten viella kiitos.

Ainoo asia, joka heiman mietityttaa ,ette mitenkohan sen lapparin kanssa tekee Suomessa kun siina on US nappis :D:D hahah. No kylla jekkuja on moneen lahtoon ;)

Tahan loppuun voisi viella kertoa, etta alotettiin tieteellinen tutkimus Dylanin ja Heatherin kanssa. Kuulin, joskus Suskilta, etta ihminen jaa koukkuun sokeriin pahemmin kuin heroiiniin, joten paatettiin alottaa sokerilakko. Ei karkkia eika suklaata 7,4 jalkeen. Kai se sitten puhuttiin viikosta oikeaksi taistelu kilpailuksi, kuka kestaa pisimpaan !! :D hhaha Heather on tosi kova host aiti syomaan suklaata ja Dylan syo sokeri tahnoja elaekseen, joten tulee hauskaa varmasti. Asian kruunaa Traford, jonka tehtava on syoda mahdollisimman paljon suklaata meijanki edesta :D tulee mukva amerikkalinen paasiainen !! hahaha